Hei vaan te uskolliset ja ette niin kovin uskolliset lukijat ja ystävät, sekä kaikki mahdolliset random-tyypit.
Alkuun voisin kertoa tässä meidän pienestä häämatkasta, joka tapahtui aikavälillä 06.-09.08.2015 :) Me lähdettiin etelään, ihan niinkin pitkälle kuin Viroon :D Laivamatka kesti sen 2h ja siitä bussimatka Saarenmaalle Kuressaareen kesti ~4,5h-5h. Hotellimme oli Arensburg Boutique Hotel ja meillä oli varattuna DeLuxe-huone, jossa meitä odotti mieletön yllätys. Sängyllemme oli laitettu ruusun terälehtiä sydämeksi ja skumppa oli jäissä meitä odottamassa. Kylpyhuoneeseen oli viety tuikkuja ja myös terälehtiä. Oltiin ihan ällikällä lyötyjä :)
Kävimme spa-osastolla, söimme mielettömän hyvää ruokaa ja nautimme - paljon! Kaikkea tästäkään lomasta en tietenkään halua kertoa. Kuvia laitan joskus toiste, koska kirjoitan tätä kännykällä..
Asiasta taas kukkaruukkuun. Luottamus. Vau. Mä olen huomannut, että luotan aika sokeasti välillä ihmisiin ympärilläni. On tapahtunut asioita, joista osasta tiedän, että sovin asiat ennemmin tai myöhemmin. Sitten on tapahtunut asioita, joita en jaksa, eikä oikeastaan edes kiinnosta lähteä hoitamaan "kuntoon". Ei älkää miettikö et "hitto nyt se puhuu musta", koska mitä todennäköisemmin mä en puhu.
Mua ärsyttää itsessäni tämä piirre ihan perhanasti. Koska kuitenkin, noin 90% kerroista kun taas johonkin uuteen ihmiseen opin luottamaan, se kostautuu. Pahasti. Joskus toki hieman lievästi, mutta mutta... Ei se hitto ole hienoa. Mä pystyn laskemaan ihmiset joihin mä sataprosenttisesti luotan yhden käden sormilla. Ne henkilöt on mulle tärkeempiä asioita maailmassa. Ne on niitä henkilöitä, joille mä tiedän voivani kertoa IHAN MITÄ VAAN, pelkäämättä sitä, että mä kuulisin ne sitten joskus jostain muualta.
Tämä kaikki ihmeellinen ihmissuhdemylläkkä saa mut ahdistumaan aivan perkeleesti. Tulee olo, että hemmettiin kaikki! Siis oikeesti ihan kaikki.
Hei te, joita ystävinäni pidän. Hei te, jotka tiedätte ja tunnette sen pienen kolahduksen sisuskaluissanne kun tätä luette ja tajuatte varsin hyvin, ettette ole luottamukseni arvoisia ihmisiä. Teillä on nyt pari vaihtoehtoa.
1) Jättäkää tämä teksti huomioimatta, esittäkää täydellisesti sitä ettette tiedä mistä puhun. Esittäkää pyhimyksiä, joita ette oikeasti ole ja jatkakaa samaan malliin.
2) Ottakaa puhelin kouraan. Soittakaa, lähettäkää viesti... ottakaa yhteyttä. Mä tiedän aika paljon ja olen oikeasti tietoinen mitä te puhutte. Olkaa rohkeita.
Mä en yksinkertaisesti jaksa enää. Aika paljon oon tässä paskaa suoltanut suunnasta tai toisesta. Henkilö joka lähetti minulle viestin maanantaina klo 16.05, ota iisisti. Mä tykkään susta. Mä soitan sulle varmaan tällä viikolla vielä. <3
Mä oon tullut (hitto taas) siihen päätökseen, että nyt karsitaan jälleen kerran ne jyvät niistä akanoista. Facebookin kaverilista tyhjenee taas tässä parinviikon sisään ja sit pitäis päästä huokaisemaan. Jos huomaat olevasi "karsittujen" listalla niin jospa tekisit fikusn päätöksen elämässäsi ja jättäisit minut rauhaan, hehehehehehe. :D
Ei mul sit muuta, mummolle suuta. Mitä. Heippa!
-MARIKAE
