Taas on se hetki, kun Damian on kerhossa. Mä istun olohuoneen lattialla ja kirjotan blogia. Näyttönä toimii tää meijän telkkari. On jännää! :-D Spotify soittaa Kauko Röyhkää ja Adalmina makoilee leikkimatollaan ja naureskelee :-)
No mutta ajatuksiin! Sitä joskus yllättää itsensä ajattelemasta jänniä asioita, sit saattaa käydä niin, että rupeaa ihan ajattelemaan ajatuksia. Voi sitä hullunmyllyä pääkopassa. Miksi ajattelen, niinkuin ajattelen? Ajatukset kuitenkin vaihtuu salamannopeasti toisiin ja sit huomaat miten aika kuluu. Esimerkiksi kahden minuutin tupakkatauko parvekkeella muuttuu kymmeneksi minuutiksi... :-D
Mitä sitten ajattelin, ennenkuin ajattelin ajattelevani? Jonnea. Perhettä.
Kuinka hullusti asiat on mennytkään, et nyt ollaan tässä pisteessä? Mulla ja Jonnella on lapsi! HULLUA!
Palaan ajatuksissani usein siihen hetkeen, kun Jonnen kanssa ollaan tavattu. Herranjestas! Siitä on jo melkeen neljä vuotta! 21.05.2010 Joelin ja Saskian tuparit. Muistan kuinka vein Damianin hoitoon äidilleni ja menin Evan luokse. Me lähettiin bileisiin jossa kohtasin kaksi Kiurua. Ensin Tuomas esittäytyi ja paikalle hyppäsi uljas cowboyksi pukeutunut Jonne. Ainoa asia minkä muistan keskustelusta oli se, että nää kaksi - ei sukua toisilleen - Kiurua ylistivät liian siistíä sukunimeään. Ja nyt tiedoksi kaikille; jotkut tykkää poliiseista, palomiehistä, laivastomiehistä, inttipojista ymymym. Mutta mun heikkouteni on cowboyt. VOI JUKU! :-D Tänä kyseisenä, erittäin lämpimänä toukokuun päivänä en kuitenkaan tutustunut Jonneen paremmin.
Mentiin muutamia viikkoja eteenpäin, oli Kinon hautajaiset. Tämän illan päätteeksi Jonnen kämppis Teemu päätti järjestää jatkot, koska ei sanojensa mukaan ole koskaan niin tehnyt (edelleen epäilen)... Ei siitä sen enempää, kuin se että löysin itseni nukkumasta Jonnen vierestä. Ei mitään maailmaa mullistavaa tapahtunut.
Sitten seurasi mun tuparit, kun muutin Joken luo. Lauantaina 02.10.2010, voihan jee. Toki saatte näinkin typistetyn tarinan. Haha. Siitä se juttu lähti sit. Sunnuntaina 3pv juteltiin facessa Jonnen kanssa siitä, et menisinkö tekee sille ruokaa. Muistan et kello oli jo paljon ja jouduin vakavissani harkitsemaan sitä. Ja kun olin päättänyt, et voisin mennäkki, ni Jonne oli kerenny nousee sohvalta lämmittää pizzaa :-D Sovittiin kuitenkin et menisin maanantaina tekee sille ruokaa. Maanantaina juttelin sit äitini kanssa, joka suostu ottaa Damianin mukaansa seurakunnalle, et mä voisin mennä yksinäni sinne ruokaa tekemään. Eihän se menny niinku elokuvissa, kun Jonne oli sit jo sopinu et se menee äitinsä ja isänsä luokse syömään. Me sovittiin et mä menisin sit kahville ku se soittaa, et on himas. Mä lähin sit Rikon luo ja päätettiin lähtee hesburgeriin aamiaiselle. Kello oli kyl jo vaik mitä, mut Rikolla on hyvät unenlahjat. Kun mä pääsin Rikon luo ni käväsin sit facessa ja Jonne tuli heti juttelee. Se oliki niin laiskalla tuulella, ettei jaksanukkaa lähtee porukoilleen syömään ja sano et voin mennä sinne heti ku haluun. No mä kerroin sit et olin jo sopinu Rikon kaa hesestä, et tuun sen jälkeen kahville.
Muistan kuinka mua jännitti. Taisin panikoida Esalle puhelimessa ku kävelin sinne. Se jännitys siitä, et mitä käykään ku molemmat ollaan selvinpäin ymym.
Kaipa se hyvin meni, vai mitä luulette? ;-)
Ja nyt ennen ku meidän häitä juhlitaan, niin kiittäisin mun äitiä! <3 Kun miettii, et jos mutsi ei ois kattonu Damiania sillon 21pv tai sillon maanantaina 4pv, ni oisko koskaan käyny näin? En tiedä. Enkä haluais ottaa ees selvää.
Voi tätä siirapin määrää! Otettaisko väillä vähän jotain muuta?
Nyt ajatukset hyppäs! Urheiluun! Vaikka surulliselta tuntuu se, että imettäminen loppuu jossain vaiheessa, niin silti oon aika tyytyväinen. Koska sit pääsen lenkkeilemään. PARASTA tässä on se, et Jonneki päätti ruveta lenkkeilemään. Meillä on siis pururata tossa kivenheiton päässä. Mahtavaa! Ja oispa jo kesä! Haluun mökille saunomaan ja grillailee ja ja jaaaaaaaaaaa..... :-)
Tatuoinneista sen verran, et mulla on monenmonta ajatusta jo uusista leimoista. Rakastuin tässä muutama päivä sit Derek Hessiin! Siis wau! Kiitti vaan Miami Ink. Nyt ois niska/selkätatska-ajatusta, kylkiajatusta, vasempaan jalkaan ajatusta... ja tää käsi ois kiva saada valmiiks!
Nyt päätän tämän kirjoituksen ja meen laittaa meijän viimeiset pyykit kuivausrumpuun. Sit iskee varmaan tekemisen puute, ku ei oo enää pyykkiä.:a.s.d,as.d.as.d AHAHSDKAS! Mitä ihmettä me keksitään tälle viikolle? :-D
Mut joo, kiitos jos jaksoit lukea, etkä saanut diabetestä tästä ylitsevuotavan kamalan siirappisesta tekstistä! Soronoo.
Halit,
MARIKAE
