Moi!
Tällä viikolla on ollut mielenkiintoisia tapahtumia. Enemmän ja vähemmän. Yhdestä asiasta mä olen kuitenkin hurjan onnellinen!
Pitkän ja jokseenkin piinallisenkin hiljaisuuden jälkeen sain yhden erittäin tärkeän ystäväni takaisin. En voi kyllä koskaan ajatella menettäneeni häntä, mutta toki mä niin pelkäsin. Universumi tai kohtalo... tai no, facebookin keskustelu päätti ottaa ohjat käsiin ja saattaa meidät takaisin yhteen. Tapahtui niin, että olin jutellut ystäväni kanssa "työjuttuja" asiallisesti aiemmin päivällä. Illalla minun taskustani kuului yht'äkkiä ääniä "AA APUA MITEN TÄÄ TOIMII". Säikähdin perhanasti ja kaivoin puhelimeni esiin. Taskuni ja facebookin keskustelu olivat tehneet yhteistyötä ja soittivat videopuhelun ystävälleni. Naururäkätysten jälkeen jäimmekin puhumaan melkein tunniksi videopuhelua ja sovimme kahvituokion jo seuraavalle päivälle ♡
Suunnitelmissa oli, että mä meen kyläilemään hänen tykö, mutta hän tuli sittenkin meille. Olin hirveän hermostunut ja mietin kokoajan, että mitähän tässäkin nyt sit käy. Käykö niin, että se on vaan yks kiusallinen kahvituokio ja sit jatkuu typerä hiljaiselo. Vastaus on ei. Niin ei todellakaan käynyt. Alkuun juteltiin vähän niitänäitä ja sit... no sit me ei osattu olla enää hiljaa. Ihan just niinkuin ennenkin.
Mä olen hyvin hyvin onnellinen.
M <3
Mitä muuta tällä viikolla tapahtuikaan... aivan! Selailin tuttuun tapaani facea koska oli tylsää. Erään ystäväni äiti oli jakanut seinälleen katoamisilmoituksen ja mulla meni pasmat ihan sekaisin. Herranjestas mähän tunnen ton tyypin. Paniikissa kolusin läpi mun ja sen vanhat facebook keskustelut ja pelkäsin kokoajan pahinta. Tänään kuitenkin selvisi että hänet oli löydetty ja ihan elossa oli. Hirveen kivaa sekin.
Oon mä taas tehnyt päätöksiä. Siis näitä mun perus "en soita kenellekkään" hommia. Tää on aika raastavaa, mutta pakko pitää päänsä. Oon varmaan muutamaan otteeseen sanonut ja kirjoittanut ja joskus jopa huutanut, että mä en halua olla kaverisuhteissa se, joka pitää niitä yllä. Eli jos mä en soita ni ystävyyssuhde kuihtuu. Tai. Miten mä pukisinkaan sanoiksi fiilikset taas... Niin siis, jos mä olen ainoa joka pitää yhteyttä tulee mulle väistämättä jossain vaiheessa sellanen tunne, että mä en taida merkitä tälle tyypille niin paljoa kun se merkkaa mulle. Eli jos mä en soita ja kysy kuulumisia ni en mä niitä mitenkään saa. Siis mulle ei soitella ja kerrota niitä kuulumisia eikä niitä multa kysellä. Ah - niin typerää.
Ja nyt vielä tähän loppuun haluan kertoa että ostin tänään kirpparilta ihanan mekon ja odotan nyt enskesää tai jotain hyvää tekosyytä käyttää sitä. Nyt ei muuta. Pakko mennä nyt nukkumaan, koska aamulla pitää hemmotella Jonnea.
Hyvää isänpäivää kaikille muillekin isukeille :)
-Marikae
